Oppilaskuntatapaamisten satoa
Turun osahankkeessakin on tällä viikolla käyty tapaamassa yläkoulujen oppilaskuntien hallituksia. Ajatukset ja ideat napattiin talteen Ideaimurilla, ja vaikka kouluvuosi uhkaavasti lähestyy loppuaan ja kesäloma jo horisontissa häämöttää, keskustelu kävi erinomaisen vilkkaana. Oppilaita ja oppilaskuntien ohjaavia opettajia pyydettiin arvioimaan sosiaalisen median ominaisuuksia sekä pohtimaan, millaisia asioita he itse toivoisivat koulumaailman omalle viestintäkanavalle.
Tiedonvälitystä ja hauskaa ajanvietettä
Sosiaalisen median etuja arvioitaessa käy vastauksista selvästi ilmi, että yläkoululaiset ovat tottuneita sosiaalisen median käyttäjiä: he osaavat arvioida sen ominaisuuksia varsin tarkasti. Nuoret kokivat, että sosiaalinen media mahdollistaa mielipiteen ilmaisun, keskustelun esim. kaukana olevien kavereiden kanssa, hauskojen ja hyödyllisten linkkien, kuvien ja videoiden jakamisen sekä tiedon haun ja -välityksen. Heillä on siis selkeä käsitys sosiaalisen median informaatiopotentiaalista sekä siitä, miten sitä voidaan hyödyntää verkostoitumisessa. Lisäksi he arvostivat tekniikan mahdollistamia monen osanottajan keskusteluja, jotka eivät ole sidottuja fyysiseen paikkaan sekä sitä, että sosiaalisessa mediassa on helpompi puhua asioista, jotka vaivaannuttavat kasvokkain.
Vaikka vastauksissa mainittiin myös sosiaalisen median olevan helppo tapa tappaa aikaa, monet painottivat sen olevan merkittävä tapa pysyä ajan tasalla maailman tapahtumista. Oppilaat selvästi kokivat sen yhdeksi keskeiseksi tiedonvälityskanavaksi perinteisen median ohella.
Keskeistä lienee kuitenkin nähdä myös se, mikä vastauksista puuttuu: Ideaimurin syyniin ei sattunut ainuttakaan osumaa, jossa olisi mainittu, että sosiaalista mediaa voidaan hyödyntää koulutyössä.
Koulu tökkii ja stalkkerit vaanivat
Sosiaalisen median huonoiksi puoliksi työryhmät nostivat mm. identiteettipetokset, eli kuka hyvänsä voi esiintyä kenenä hyvänsä. Tämä aiheutti huolta vaanijoista ja pedofiileistä, omien tietojen joutumisesta tuntemattomien haltuun sekä siitä, että verkossa on helpompi tutustua vääriin ihmisiin. Toisaalta oppilaat pohtivat, että myös verkossa voi tuntea olonsa ulkopuoliseksi. Sosiaalisen median todettin myös mahdollistavan nettikiusaamisen ja herjaamisen, koska verkossa voi esiintyä nimettömänä. Pelättiin myös, että kaikki käyttäjät eivät ehkä ymmärrä sosiaalisen median riskejä ja että yksityisyys katoaa. Oppilaat mainitsivat, että sosiaalisen median verkostoissa liikkuu myös hakkereita ja viruksia. Lisäksi toisen tunnuksilla voi luvatta kommentoida asioita, käyttää väärin varastettua identiteettiä.
Tiedon jakamisen kääntöpuolella imurin haaviin jäi ajatus siitä, että jonkin verkossa leviävän tiedon lähdettä voi olla vaikea löytää, joten informaation todenperäisyyttä voi olla vaikea varmistaa. Toisten kuvia on myös helppo kopioida, ja niitä voi käyttää väärin. Huomautettiin myös, että verkkoon ladattu materiaali jää sinne - poistaminen on vaikeaa tai joskus jopa mahdotonta.
Kaiken kaikkiaan sosiaalinen media koettiin koukuttavaksi. Eräs oppilas huomautti, että siellä viihtyy niin hyvin, että "koulu alkaa tökkiä". Pelättiin, että ulkoilu jää vähemmälle koneella notkumisen vuoksi, eikä välttämättä tapaa kavereita kasvokkain yhtä paljon kuin aikaisemmin.
Kuten edellä kuvatusta listasta käy ilmi, työpajoista saatiin selkeä kuva siitä, että hyvien puolien ohella myös sosiaalisen median riskit ovat laajasti tunnettuja, ja ne osattiin eritellä äärimmäisen tarkasti.
Tukiopetusta ja vinkkejä
Kun oppilailta kysyttiin, mitä he haluaisivat koulumaailman omalle viestintäasemalle, ajatukset pysyivät varsin maltillisina - kukaan ei ehdottanut avaruusmatkalle lähtemistä ja sen dokumentaatiota tai parhaiden skeittipaikkojen kartoitusta. Sen sijaan arvostettaisiin tukiopetusblogia vaikkapa matematiikasta, yhteistyöprojekteja eri koulujen välillä, ideoiden ja hauskojen tapahtumien jakamista esimerkiksi videoin. Ehdotettiin koulujenvälisiä kilpailuja ja haasteita. Oppilaat voisivat itse tehdä opetusvideoita toisten käyttöön. Toivottiin chat-toimintoja, harjoittelumonisteita, fyysikan kaavojen tallennusta. Pyydettiin visailuja ja toivottiin viestintäaseman käyttöä osaksi kurssisuoritusta.
Ideat ja näkemykset verkkopohjaisen, sosiaalisen median käytöstä koulutyössä tulivat oppilaiden luovasta varastosta nopeasti ja vaivatta. Kuten eräs oppilas kysyi: "Miksei koulu ole tätä aikaisemmin keksinyt?"
Entä seuraavaksi?
Kyselystä ja keskustelusta oppilaiden kanssa tuli selvästi ilmi se valtava potentiaali, joka heillä on uusien sosiaalisten verkostojen hallintaan ja hyödyntämiseen. Käyttöideoita oppilailla on - enää puuttuu se koulumaailman oma asema, jossa niitä jakaa. Vaan sitähän tässä onneksi ollaan luomassa!
Suuri kiitos kaikille mukana olleille kouluille!
Alla kuva Ideaimurista. Siihen voi tutustua lisää täällä.
